"Values in Nature," translated into Finnish. in Markku Oksanen and MaJjo Rauhala-Hayes, eds.

, Ymparistofilosofia: Kirjoihlksia ympt'JrlsttJnsuojelun eettisista perusteista (Environmental Philosophy: Critical Sources in Environmental Theory and Ethics (Heksinki: Gaudeamus, Oy Yliopistokustannus, Finnish University Press, 1997), pages 205-224.

Holmes Rolston III

ARVOT LUONNOSSA

''MaaiIrnan suurin muistomerkki maailman pienimmalle kalalle!" Tatii hyperbolaa kliyttiien erlis Tennesseen osavaltion kuvernOOri pahoitteli kerran 116 miljoonaa dollaria maksaneen Tellicon padon ilmeista kohtaIoa. Padon rakentamisen pysaytti eosin liittovaltion korkein oikeus ja myohemmin uhanalaisten lajiensuojelukomitea pelastaakseen kolmetuumaisen kotilovilistiijan (Percina tanasi). USA:n kongressi iiiinesti myohemmin padon valmiiksi rakentamisen puolesta. Portit on suljettu, jarvi tiiytetty ja tiirlceli kasvupaikka tuhottu. On mahdollista, etta kotilovilistajli on onnistuttu siirtiimiiiin uudelle asuinpaikalle, mutta projektin johtaja ei ole toiveikas asian sobteen.! Jos nliin ei ole tapahtunut, pato muodostaa yhden maailman suurimmista hautausmaista, jonka rakentamiseksi uhrattiin pieni kala: kyseessli on ensimmliinen kerta, jolIoin yksi laji tietoisesti hlivitti toisen, ja on meidiin paatettlivisslimme, onko muistomerkki ylpeyden vai hlipelin aihe. Mainen osavaltion St. John -joen Dickery- ja Lincoln-patojen suunnittelussa toimitaan huolelIa uudelleen havaitun furbishin kuusion (Pedicularis furbishiae) suojelemiseksi; sen luultiin jo kuolleen sukupuuttoon. Insinoorin mielesta typerien kuusioiden suojeleminen on tiiysin lilytonta.2 Naturalisti saattaa iloita koetapauksista, jotka pakottavat meidlit kysymiilin, ovatko harvinaiset ellimlinmuodot arvokkaampia kuin koneet ja padot. Nliin kysymys luonnossa olevista arvoista ldirjistyy yhli itsepintaisemmaksi, ja tiedemiehet ovat huomanneet voivansa vastata siihen yhta vaillinaisesti kuin muutkin ihmiset.

Arvo on yleisnimi mille tahansa myonteiselle predikaatille, ja on tavanomaista panna merkilIe, etta tarkasti ottaen tieteessli kliytetiilin vain neutraaleja, kuvaavia predikaatteja. Tamli tarkoittaa kuitenkin, etta tieteen avulla ei

Holmes Rolston lIT: "Values in Nature". Environmental Ethics 3 (1981), 113-128. Translated with permission from Environmental Ethics and Holmes Rolston lIT. Suomentanut Maija-Liisa Makinen.

205

voida opettaa sita, mita meidiin todella tarvitsee oppia luonnosta eli miten oppisimme arvostamaan sitii. PwtiUiksemme tiedemiehet piilldihlistii. joka johtuu heidlin tieteenalansa kyvyttomyydesta, osittainen vastaus voidaan 811- taa huomauttamalla, etta arvot ovat henkisili ja ideaaIisia, eivat todeIIisia ja materiaaIisia. Objektiivinen arvo ei ole Ioannou osa, eikli se siten kuuIu tieteen piiriin. Arvot tulevat esille vain ihmisten reaktioissa maailmaan. On siis harhaanjohtavaa ottaa puheeksi luonnossa olevat arvot, koska arvoja on vain ihmisissa, heidan piiiitostensii luomina.

Mutta tiimli nliyttaii virheeltii subjektiiviseIIe puolelle, koska meidan ja luonnon viilisiin suhteisiin Iiittyy toki jonkinlaisia arvoja. Tai ainakin luonnoIIiset oliot voivat toimia arvojen kantajina. Emme ehka halua sanoa, etta luonnon arvottaminen tarkoittaa ominaisuuksien kuvailevaa esittamista, mutta arvostuksessamme luontoa kohtaan emme ole tiiysin tietiimiittomili sen kuvailtavista ominaisuuksista. Teemme jostakin tavoitteen pelklistiiiio SUUDtaamaIla sita kohti. Mutta kiinnostuksemme omenia kohtaan ei ole niinkiiiin mielivaltaista, vaan se riippuu osittain omenan sisiiltlimistii ominaisuuksista. TieteenfiIosofit ovat perinteisesti, joskin myos huolestuttavasti, tehneet eron prirnWiristen ja sekundiiiiristen ominaisuuksien viiliIlii. Voisimme kenties sanoa, ettaarvot luonnossa ovat tertililirisia ominaisuuksia ja etta ne sisiiltiivat yhden ylimiiliriiisen subjektiivisen ylIll1l8rryksen tason havainnoitsijan ansiosta. Arvon vastaanottaja on aktiivisempi kuin esimerkiksi varin tai liikkeen havainnoija. Mutta luonnoIIisten arvojen havainnoijakaan ei muodosta niita tyhjiistli, koska niimii arvot tukeutuvat ratkaisevasti tosiasioihin. Tallaiset ominaisuudet ovat joka tapauksessa luonnoIIiselle objektille ominaisia siinii mielessa, etta ihmisen suorittaman arvonmlilirityksen lisiiksi arvoiIIe on olemassa arvostusta edeltiivia tekijoitli, joita tarvitaan arvottamisessa, vaikka ne eivat yksiniiiin siihen riita, Haluan tlissa tarkastella arvoja, jotka tulevat esille luonnon yhteydessa, koska ne perustuvat luonnossa oleviin fysikaaIisiin ja biologisiin ominaisuuksiin - etenkin niihin, joita tiede on tuonut juIki.

On pantava merkiIIe, etta jos haluamme keskustella luonnoIIisista arvoista, meidlin tulee ymmiirtiiii ne ja kyeta jakamaan ne riittaviin henkilokohtaisen kokemuksen perusteella voidaksemme arvostella niita, Tarkkaavaiset tieteilijilt ymmlirtliviitkin nykyisin, etta heidiin suhteensa tarkasteltavaan kohteeseen sisiiltilii aina muutakin kuin pelkiin passiivisen tarkkailijan roolin, mutta omistuskysymykset ovat merkittaviinlpia tlissii yhteydessii. Meista on "kiihottavampaa" tehdii arvoarvostelmia kuin suoraviivaisempia empiirisia arvostelmia, mutta tiimli saattaa viitata siihen, etta edella mainittu kay meilta luontevammin. Siksi jokaisessa luontoa koskevassa tarkastelussa on eliimiikerralIi-

206

nen ulottuvuus, mutta olisi arvottamiseen liittyviiii solipsismia vetiiii sellainen johtopaatos, etta luonnollisten olioiden sisaltamat arvot heijastavat vain omia tarkoitusperiani. Arvot toteutuvat todellisissa asioissa, usein luonnollisissa asioissa, mildi tuntuu tukevan nlikemystii, etta arvottaminen on joskus osittain sen tietiimistii, missii naemme tiettyja ominaisuuksia - esimerkiksi Suuren kanjonin esteettiset ominaisuudet sitii arvostavan henkilon mielessa - huolimalta siitii, mitii itse lis1iiimme arvostusprosessiin. Muutoin syyllistymme vaaran paikantamiseen ja luemme havainnoitsijalle sen, mildi on itse nlikymassa, tai ainakin sen, mildi tulee esille suhteessa siihen. Etenkin tieteilijoiden tulisi olla valppaina objeldiivisten ominaisuuksien varalta On myos syyta varoittaa, etta kaikki luonnollisen maiseman sisiiltiimista lukuisista "kohteista" eivat viilttiimiittii ole arvokkaita samalla tavalla, laadullisesti tai miiiirlillisesti. Joissakin sita ei viilttiimiitta ole lainkaan, ja joissakin puolestaan on epaarvoa, Arvokkuudella, kuten viireillii, on useita muotoja ja vivahteita

·1 Taloudellinen arvo

Raakaoljyn hinta todistaa, etta luonnolla on taloudellista arvoa, mutta slita voidaan kiistella missa mielessa nain on, koska ihmistyovoima muodostaa niin dramaattisen lisan sen raaka-arvoon, etta taloustieteilija saattaa niihdii asian niin, etta tyopanos lisiiii arvoa alun perin arvottomaan asiaan. "Raakaoljy" ei ole arvokasta, mutta insinoori voi jalostaa sen. Resurssin re-etuliite antaa sellaisen mielikuvan, etta luonto voidaan ldiyttiiii uudelleen ihmistyovoiman kautta, ja vain tiimii antaa luonnolle arvoa. Arvostaminen on ennemminkin tyostamista kuin jonkinlaista tietamista. los nam todella olisi, meidiin ei tarkalleen ottaen pitaisi sanoa luonnolla olevan taloudellista arvoa; emmehan esimerkiksi sano tyhjiissa lasissa olevan vetta, Se sisiiltiiii vain tyon mukanaan tuoman arvon. Marxilaiset vmttaviit usein, etta luonnonvaI'oja ei pitiiisi hinnoitella, koska niilla ei ole taloudellista arvoa siniinsa. 3 Mutta tutkijat, jotka ovat tietoisia niista huomattavista luonnollisista ominaisuuksista joihin teknologia nojautuu, voivat viilittomasti lisiitii tiihan, etta ihmisten tekemalla taiteella ei ole omia, itseniiisia voimia, ja he voivat antaa erilaisen arvioinnin tiista luonnollisesta perustasta

Perimmaisessa mielessa ihmisten taidoilla ei koskaan voida tuottaa luonnottomia kemiallisia aineita tai energiaa. Voimme ainoastaan vaihtaa 11100- nollistenasioiden paikkoja ja hyviiksya niiden omi~suudet selvioma. Tietokoneen tai raketin ominaisuuksissa ei ole mitalin luonnotonta, sen paremmin kuin livertelevassa laululinnussa tai metsamansikassakaan; kaikki ovat luon-

207

nonlakien alaisina toimivia tilysin Iuonnollisten osien kokoonpanoja. Niiin ihmiskaden tuotteiden ja spontaanin Iuonnon vliliset erot jaaviit sivuseikaksi, mutta samaI1a paIaamme kasitykseen slim. ettilluonnolla on taloudellista arvoa, koska silll on myotilvailruttava kapasiteetti - ja tilmil kertoo jotakin slitil materiaalista, jobon taitojamme sovellamme. Luonnolla on rikas utilitaristinenjoustavuus, joka johtuu osittain Iuonnollisten lajien suuresta miiiriistil sekil niiden loistavista, monitahoisista voimista. Tastil muodostuu perustavasti ja etymologisesti sen taloudellinen arvo materiaalina, jota voimme muotoilla tehdilksemme slitil itsellemme kodin. Luonto on ikaan kuin ihmisen tyolle hedelmiillinen pelto, mutta tilmil maataloudellinen vertauskuva (joka sopii myos teollisuuteen) antaa kiitosta tyontekijOiden lisliksi myos heidan ympiirisWlleen. Luonto on toisinaan vastahankainen, mutta riittilviln usein myos sen verran myontyvilinen ja hyotyii antava, ettil voimme rakentaa koko kulttuurimme sen varaan.

HuoIimatta resurssin etuliitteestil, sana siiilyttilii '1iihde"-merkityksensil (engl. source, liihde, elinkeino) ja tuo mieleen tuottavat ominaisuudet, joita voidaan soveltaa monella lailla. Joskus ajatellaan, ettil mitil sivistyneempiii meistii tulee, sitil kauemmas joudumme Iuonnosta, kun olemme vapautuneet luonnon spontaanista uomasta. 1iimil on totta, mutta toisaalta tiede ja teknologia vieviit meidiit syvemmiille luontoon. 1iiss1 mielessii taskulaskin ei ole niinkaijn luontoa riistilvii, vaan se on hienostunut arvostuksen osoitus aineenergian jilnnittilvillie silhkOiselIe ja matemaattiselle rakenteelle. Niiitil ominaisuuksia kilytetailn vielakin hienostuneemmin laskimen kokoonpanijan aivoissa.

Tosin tilllainen taloudellinen arvo kuuluu tieteen toimintoihin, mutta se muodostaa my Os arvokkaiden Iuonnollisten ominaisuuksien toiminnon, jotka usein odottamatta sekoittuvat ihmisnerokkuuden kanssa ja saavat taten arvoa. Penicillium oli byOdyton bome woteen 1928 asti, jolloin Flemming havaitsi (ja buomattavasti moninkertaisti) sen vaikutusvoiman bak:teereja vastaan. Sivilisaatio perustuu Ieipiivehniiiln, joka ilmaantui (mabdollisesti vahlngossa) keskinkertaisen Iuonnonvehniln ja pukinvebna-rikkaruohon risteyttilmisen tuloksena. Kuka tietiiii, mistii tulevaisuuden ihmeravinto ja ihmeliiiikkeet tulevat? Ottaen huomioon teknologian hakellyttilviit edistysaskeleet uhanalaiseen ekosysteemiin sisilltyy todennakoisesti osia, joista olisi mabdollista byotyii. Jos siis suojelemme luontoa, voimme asettaa toivomme ihmismielen nerokkuuteen, mutta samalla paljastamme odotuksemme lukuisten, toistliseksi tuntemattomien luonnollisten ominaisuuksien subteen, jotka kenties jonaln piiiviinii muunnamme taloudelliseksi arvoksi.

208

2 Eliimiin ylliipitiimisen arvo

Ekologinen liike on tehnyt selviiksi, etta kulttumi on yha biosysteemin valjaissa ja ettii vaikka kuinka kehittiiisimme kykyjiimme, luonto ei piiiista meitii vapaaksi. Evoluutioteoria lisliii tabin, ettii uusista keksinnOistiilln huoIimatta, kulttumi on vain kehityskertomuksen viimeisin luku. Taloudellinen rikkautemme voi olla tyOstetty, mutta ekologisen hyvinvointimme luonnolliset juuret ovat syveDlIlliillii. Taloudellisen arvon tavanomaiset mitat viUiristyviit, kun niilla yritetaan laskea ekologista arvoa, koska ne soveltuvat huonosti yllllpitiimaan tallaisia ei-kaupallisia arvoja, jotka liittyviit ilmakehiiiin, valtameriin, napaseutujen jiillpeitteeseen ja otsonikerrokseen ja jotka ovat vlUttiimiittOmi! ekosysteemin terveyden ja siten ibmisten hyvinvoinnin kannalta. Rachel Carsonin ja AlOO Leopoldin kaltaiset profeetat aloittivat hankalaksi osoittautuneen prosessin, jossa etsitiiin parempia keinoja huolehtia. maasta, metsistii, mohoalueista, maaperlistii ja vesistOistii. Huolehtiminen kohdistuu luonnollisiin yhteisoihin, mutta se tulee my Os kohdistaa yksittiiisten jiisenten arvostamiseen - hunajamehilliisiin, juoksijaldiiirmeisiin, kastematoihin, homesieniin tai leppiin ja niiden jumisolmukkeiden typpeii sitoviin bakteereihin - joista jokainen osaltaan vaikuttaa ympiiriston laatuun ja sitli kautta elaman ylliipitiimiseen. Tassa vaiheessa taioustieteilijan ajatus tyostetystii arvosta on pudonnut laskuista, ja liihitarkastelun kohteena ovat geologiset ja biologiset ominaisuudet.

Humanistiset periaatteet vaikuttavat silti hallitsevilta. Mikiiiin niiistii prosesseista ei ole muuten arvokas paitsi kulttuuristen arvojen tukijana Arvo ei aina ole taloudellinen predikaatti, mutta sen olemassaolo edellyttiiii ibmisen osoittamaa mielenkiintoa, Eriiiistii nakoknlmasta katsottuna asia onkin niiin, mutta kuten aiemminkin, luonnontieteilijiiii viehiittiiviit eliimin ylilipitiimiseen liittyviit objektiiviset ominaisuudet, joita on kosolti nykytieteessi, esimerkiksi ilmakehiin siihkomagneettinen valoikkuna, joka siiviloi vahingollista sateilyii piiiistiien silti llipi ekosysteemin tarvitsemaa energiaa Ekologien suorittamat monimutkaiset analyysit yhdistyviit yleiskuvaan Maasta, joka muistuttaa astronauttien avaruudesta kiisin maasta ottamia valokuvia: naemme sen yhii vahvemmin sini-valko-vihreana jalokivena, yksiniiisena kotina loputtomassa avaruudessa Monessa mielessa, vai)cka ei suinkaan kaikissa, maapallolla vallitseva jfujestelmii muodostaa "onnellisen paikan". Ne, jotka uskovat arvon olevan puhtaasti subjektiivista, hymyileviit sanoen, ettii tuollaisessa huomautuksessa meille beijastetaan vain takaisin omat tunteemme, samoin kuin silloin, kun tietyn paikan sanotaan olevan yksiniiinen. Evoluution kannattajat saattavat my os viiittiiii, .etta ihmiset ovat nimenomaan vall-

209

koituneet sopeutumaan tiihlin maailmaan ja jopa pitlimiilin siitil; epiikelvot on eliminoitu. Mutta ne, jotka haluavat objektiivisemman hahmon, ihmenelevat miksi kukoistamme ellimiiii yllapitilviissli jiiIjestelmiissi, joka luonnon valinnan kautta kehitWi tallaisen elinvoimaisuuden. Emmeko arvosta Maata, koska se on arvokas, eikii piiinvastoin? Onko todella kyse vain myohiiissyntyisestil kiinnostuksesta vai oliko Maa jollakin arvoituksellisella tavalla mielenkiintoinen ja eloisa paikka jo ennen ihmisen saapumista?

Avaruuden astronomisia ulottuvuuksia voidaan pitiiii tilydellisenii esimerkkina hyOdytWmiistilluonnosta. Mutta taivaan korkeus huolehtii ilmeisesti siitil tilasta ja ajasta, jota tarvitsivat syntyiikseen raskaammat elementit, joiden varaan kaikki muu on rakennettu, ja niinpa tiihdet muodostavat sen tulipesiin, jossa kerran valmistui nyt lcidessamme, aivoissamme ja taskulaskimessamme oleva tiihtipaly. Kiiytilnnon kysymyksiin suuntautunut tieteilija saattaa hyliitii taman taivaallisen vuoropuhelun niin kaukaisena ilmiona, ettei silla ole merkitystil paikallisille asioille ilciiin kuin Maa sijaitsisi arvotyhjiossii samalla tavalla kuin se sijaitsee tilaIlisessa tyhjiossii. Mutta filosofisempi tieteilijii voisi vastata, ettil vuoropuhelu ei ole niinkiiin epliIniijiriiistil vaan oikeastaan perustavanIaatuista. Kovaksikeitetty analyytikko voi inttiili, ettil milliiiin ei ollut arvoa ennen ihmisten ilmaantumista maapaIIolle. Toisinaan tilmii voi kuulostaa oikeaIta, mutta toisaalta, onko analyytikko muuta kuin pikkusielu, job olettaa, ettil vain hlinen roolinsa antaa draamalle sen sisiiltilmlin arvon?

3 Ajanvietteellinen arvo

Voi tuntua turhamaiselta siirtyii tyostil leikkiin, luomisesta ajanvietteeseen, mutta kysymys on silti vakava: miksi nautimme luonnosta, vaikka emme eniiii edes tarvitse sitil taIoudellisista tai eliimiii ylllipitavistii syistii, ja kun "nauttimisen" merk:itys muuttuu hyotykiiytostil mielihyviiiseen arvostukseen. Toisille luonto on ehdottoman tiirkeii ihmisten aktiivisten suoritusten kannaIta: he haluavat vain riittilvlin vaativaa maastoa testatakseen maastoautoaan tai graniittikielekkeen, joka on tarpeeksi luja kiipeilykiiloille. 'TIilloinkin luonto toimii vain taidon ja nautinnon leikkikenttlinii. TOiset taas pitiiviit luonnollisia ominaisuuksia ehdottoman tii.rkeinii katsellessaan luonnon itseniiistii toimlntaa. He katsovat kumpupilvien keriiiintymistii Zionin Great White Thronen yIle, kuulOstelevat uroshirven toitotusta, kiitteleviit bergamotti-piiiirynlin tuntumassa olevan kolibrin lentotaitoa tai nauravat koomista strutsia, joka on tyontiinyt piiiinsii hiekkaan. Ensimmiiisen rybmlin kohdalla luonnolla on viihteellista arvoa, koska se on paikka, jossa he voivat nayttiiit osaamisensa, kun taas toiselle ryhmiille

210

arvot ilmenevlit niiytettaessii heille luonnon ilmioita - ero on ylilittlivlin samanlainen kuin soveltavan ja puhtaan tieteen vlilinen ero. llilkinuniiisellekin ryhmalle luonto on tavallaan vain nautinnon vliline, mutta vain tietynlaisista viilineistli voidaan nauttia mietiskelemalla, Niitli ovat esimerkiksi musiikki ja taide, joiden itseisarvosta puhumme ja - mika omituista - vaikka luonnon arvostamisessa vaaditaan arvostavia kykyjli, siina ei vaadita ihmissuoritusta.

Nlimli kaksi eri ajanvietteellisyyden arvoa voidaan usein yhdistliii, esimerkiksi kun botanisti nauttii vuorenbuipulle lciipeimisestli aiheutuneesta rasituksesta jasamalla pyslihtyy matkan varrella olevalla vesiputoukselle ihailemaan Parryn esikkoa. Mutta usein niiden viilillli on tehtava kompromissi, ja toisinaan niitli on mahdoton yhdistliii. Urheiluihmisen mielestli olisi naurettavaa sanoa, etta kotilovilistlijillli ja furbishin kuusioilla on enemmlin ajanvietteellista arvoa kuin patojen takana olevilla tekojiirvillli, jotka ovat tliynnli kalaa, kun taas naturalistin mielestli on ruokotonta hlivittliii harvinainen ellimlinmuoto yhden ylimliiirliisen vesihiihtopaikan luomiseksi. Viime aikoina tlillaiset luonnonhistorian arvot tuntuvat saaneen lisiili vaikutusvaltaa, koska jokaisen osavaltion luontolehdet antavat nyt enemmlin palstatilaa muille kuin pyyntieliiimille kuin kymmenen vuotta sitten, ja luonnonpuistot ja muut vastaavat luonnon alueet ovat lislilintyvlin vierailijapaineen alaisina. Ja mitli jos nlimli arvot ovat vielli tlirkelimpili seuraavalle sukupolvelIe? Voimme aina rakentaa padon, mutta lajin hlivittlimistli ei voi koskaan tehdli tekemlittOmliksi.

Ajanvietteellisili arvoja voidaan nlihdli esimerkiksi urheilussa ja muissa suosituissa ajanvietteen muodoissa, ja siten ne voivat olla humanistisia, vaikka nain ei aina ole asianlaita. Ne saattavat olla tosissaan herkkili objektiivisia, luonnollisia ominaisuuksia kohtaan, ja nliin plilisemmekin takaisin punaiseen lankaamme luonnollisista arvoista tieteen nlikokulmasta. Kuuluuko naturalistin rooli ajanvietteen vai tieteea piiriin? Tehdlilinko sitli viihteeksi vai tyoksi? Joidenkin ornitologien ja mineralogien mielessa tlimli kysymys tuskin heraa. Sen sijaan, kutsumuksesta tai siitli riippumatta, he ovat keskenlilin samaa mieltli arvostaessaan luontoa objektina, joka kannattaa pitlili erilililin taloudellisista nakokohdista, ja vlilitcli.esfilin niistli lumoavista luonnollisista orninaisuuksista, joita me nyt pyrimme selvittlimlilin.

4 Tieteellinen arvo

Alun perin tiede oli alymyston vapaa-ajan harrastus. Puhtaan tieteilijlin onkin hyva tehdli itselleen seuraava testi ja kysyli itseltlilin, jatkaisiko han tutkimustyotlilin, jos hlin olisi muuten hyvin varakas ja jos tutkimustyohen ei liittyisi

21.1

taloudellisia tai eIanoollisia vaikntustekijOitli. Puhtaan tieteen ja luonnon ajanvietteeUisen roolin viilinen liittoutuma pannaan merkiJ1e vain harvoin, miIdi todistaa miten pitkruJe viime aikojen tiede on myynyt sielunsa talonstieteilijOille. Kuten musiildti ja taide, luonnontieteet ovat lUOJUlostaan arvokasta toimintaa, mutta tieteilijoiden OIl vaikea sanoa tlitli WineeD, ja usein he nerokkain keinoin aliarvioivat tutkimustaan ja turvautuvat jobonkin utilitaristiseen verukkeeseen. Mutta luonnontieteet sellaisenaan eiviit voi olla antoisia, ellei niiden p8i1asia11inen objeJrti eli luonto ole riiMviin mielenkUntoinen oikeuttaakseen itsensi tunnetuksi te1reOOsen. Tassi yhteydessii kognitiotieteen ylistiminen on samaa kuin sen tutkimuskohteen ylistiiminen, koska arvottoman kohteen tutkiminen ei voi olla luonnostaan arvokasta. Kun suodatamme pois kaikki sovelletut arvot, jai jiiljelle luonnon tieteellinen arvo, mielenkiinto sekii luonnon materiaalista etta luonnon tutkimuksesta, jossa kiiyteOOin mitli suurinta inhimillistli nerokkuutta.

Luonnontieteet ovat meidiln viimeisin ja kenties hienostunein kulttuurinen aikaansaannoksemme, mutta meidiln ei tulisi unohtaa, etta niiden koMe on alkuperiiinen luonto. Tieteen aryostaminen ei vie luonnolta arvoa, koska luonnollisen ympiiriston kiehtovasta monimutlcaisuudesta kertoo meille jotakin se, eM se voi toimia niinkin ylhiiisen tutkimuksen kohteena, Havainto, etta seidl vaippaeliiimet etta selklirankaiset ovat rakenteeltaan selkajiinteellisia, jotka ovat llihempiinii piikkinabkaisia kuin paajalkaisia, on iilyllinen seikkailu, job on mahdollinen vain siksi, etta luonto muodostaa niin rikkaan kehitysjiirjestelmiin. Jotkut sanovat, etta ymmiirriimme asiat ensin ja arvioimme niitii vasta myOhennnin. Mutta jos puhtaalla tieteellii on arvoa jollekuIle, silloin luontoon sisiiltyy ainakin raakoja arvon esiasteita, ja niimii esiasteet ilmeneviit konkreettisissa yksityiskohdissa, bentseenin molekyyleissi ja riekoissa, riippumatta siitli, ooten niiistli yksityistapauksista etsitiiiin universaaleja.

Jurakauden Archaeopteryx-fossiililla, joka liittliii matelijat lintuihin, on suurta tieteellistii arvoa mutta ei lainkaan taloudellista tai elllmiiii ylliipitiiviiii arvoa Yellowstonen hOyryiiviit altaat yIliipitaviit liimpOtilaltaan optimaalisen kasvupaikan alkukantaisille anaerobfsilJe bakteereille, jotka uusimpien tutkimusten mukaan ovat siilyneet pienin muutoksin siita ajasta, kun elama alkoi hapettomassa ilmakehiissi.4 On tyypillistli, etta omituisten, hyOdyttomien ja usein harvinaisten elioiden tieteellinen arvo on korkea niiden eliimiin kehityksen ja siiilymisen selvittiimiseen tuomien johtolankojen ansiosta Tahiin perustuu esimerkiksi Galapagoksen peipon merkitys. Jos TellicOIl padon uhkaavien vesien alia olisi sijainnut arkeologisesti merkittiivii alue, joka olisi antanut vihjeitli liintisen ihmisen alkuperiistli, sulkuportteja ei olisi laitettu kiinni,

21~

Kaikesta huolimatta, Tanasi, muinainen intiaanien asuinpaikka, josta seka Tennesseen osavaltio etta pikkuinen Percina tanasi saavat nimensa, on nyt haudattuna veden aile, samoin kuin Icehouse Bottom (n. 7500 eKr.), kaivaus, joka edustaa vanhinta tunnettua paikkaa Pohjois-Amerikassa, jossa on kaytetty tekstiileja. Nama ovat vain kaksi paikkaa niiden satojen kaivamattomien paikkojen obelia, jotka tulvavesi on tuhonut. Eriian asiantuntijan lausunnon mukaan vedellli tliyttynyt laakso on "epliilemlittli Appalakkien alueen mielenkiintoisin arkeologinen osa, jossa on noin 280 mahdollista kaivauspaikkaa, joista vain hieman enemmlin kuin 5 prosenttia on kaivettu useimpien ollessa kokonaan tutkimatta".5 Huolessamme kotilovilistlijlin ja muinaisen erlimaajoen hlivilimisestli on perlili: miten voimme tietiUi, mitli huomisen tieteelliset arvot pitlivlit sisaIliilin? Edellisen sukupolven tieteilijlille olisi voitu antaa anteeksi, jos hlin ei pitlinyt tlirkeinli Yellowstonen mikrohabitaatteja ja metaania muodostavia mikrobeja

TIede kertoo luonnon tarinat - millaisia asiat ovat ja miten ne muodostuivat sellaisiksi, 'I'limi tarina ei voi olla arvoton, eikli ainoastaan siksi, etta se kertoo omien juuriemme tarinan, vaan my Os siksi, etta se antaa meille ilahduttavan lilyllisen tutkimuskohteen. Vanhemmat tieteet ja nykyiset abstraktimmat tieteenalat takertuivat muoto-oppiin, rakenteeseen ja homeostaattisiin prosesseihin. Se oli jo itsessiilin mielenkiintoista, mutta nyt ei miIdilin luonnontieteen ala - sen paremmin astrofysiikka kuin ekologiakaan - voi vlilttyli kehitysopillisen ajattelun vaikutuksilta, ja ihmiskunta on vasta alkamassa ymmiirtlili ajoittain ylenkatsotusti kutsutun luonnonhistorian merldtyksen. Luonnonhistorialla on harhailevuudestaan huolimatta kertomuksellista luonnetta, ja tarina on varmasti kertomisen arvoinen. Mutta tieteilijii saattaa erehtyii erottamaan arvoja luonnosta samalla, kun hlin innostuneena purkaa fysikaalista ja biologista tarua Humanismiin taipuvaiset voivat silti vliittiUi, etta luonto on arvotoota ja etta tieteen nokkeluus on keinotekoista, koska tiedekin on vain taito. Mutta tieteilijlin ja artisaanin nokkeluuden viililIli on se ero, etta viirneksi mainittu varsinaisesti tekee luovaa tyotli, kun taas ensin mainittu luo osittain mutta myos yleensa loytlili aihepiiriinsli kuuluvat innostuksen aiheet.

5 Esteettinen arvo

Arvostamme luonnon kanjonimaisemaan muodostamaa kaarta samasta syystli kuin Samothrakeen Nike-patsasta: molemmat ovat viehlittlivia. Jokainen vuorijonon tai akileijan ihailija myontliii luonnolla olevan esteettistli arvoa, joka tulee mainiosti esille luontolehtien valokuvissa. Mutta arvon oikeuttaminen

213

sanallisesti on yhtii vaikeaa kuin puhtaan tieteen kokemuksen oikeuttaminen. TIeteilijiio puolustama luontaisesti arvokas alyllioen arsytys on tosiasiassa samansuuntainen esteetikon puolustaman esteettisen kokemuksen kaassa, sillii molemmat edellyttiiviit valirnat!caa jolcapaivliisistii ja henkilokohtaisista tarpeista mutta muodostavat silti osallistuvan kokemuksen, jota ei asiaan perehtymattomille voi suoraan siirtiii. Herkkyys seldi puhtaassa tieteessa ettii luontoa jaljittelevasSa taiteessa auttaa meitii Wikemilin kauemmas kuin ldiytiinnolliset perustarpeemme edellyttiiviit. Molemmat antavat puhtaan niikemyksen.

LOydettiiessi esteettistii arvoa on ehdottoman tiil'keaa erottaa se seldi hyodystii ettii eliimiin ylIiipitiimisestii, ja vain De, jo~ yIDJD8rtiiviit tiimiin eron, kykeneviit arvostamaan eriimaata tai tundraa Vuoristokielekkeen yllii leijuva usva, joka ripottelee pitsimiiisiii lumihiutaleita, pienen pientii hienoa kristallia, lisiiii vuori!ltokiipeilijiio esteettistii kokemusta, vaikka nouseva myrsky voikin olla hiinelle vaaraksi. Puoliksi piikikldiiin kuoren peittiiroii kiiltiivii kastanjapiihkinii on seldi kaunis ettii syotiivli, ja me pahoittelemme sen biiviiimistii. Samalla liiankin yleisen rikkaruohon pultinparran (Tragopogoni) paa on tasmalleen yhtii muodokas. TIeteilijiio jalostama etiiisyyden ottaminen seldi hiinen taipumuksensa katsoa asioita liiheltii, auttavat hiintii niikemiiiin kauneuden, jonka kylmiiverisen tieteilijiio on tarkoitus olla huomaamatta. Mutta se tulee esille usein ja ylliittiivissii paikoissa, kuten esimerkiksi Shepherdia-ruohon lehden alapuolen tiihtimiiisessi untuvapeitteessi tai kaleidoskooppisessa kuultokuvassa piilevistii. Yksikiiiin ihminen, joka tuntee puhtaan tieteen innostuksen, ei voi olla hengeton,

TIeteilijii saattaa proosallisesti valittaa, ettii ihailijalta jail niikemiittii yhtii paljon kuin mitii han nakee: sieniruton vuoksi pudonneet kastanjapiihkiniit, haljenneet lumihiutaleet, kaikkialla vallitseva epiitiiydellisyys. Sattuma aiheuttaa joskus kauneutta, ja hanhiparvi ei ole viihemmiin liikuttava, jos yksi hanhi lentiiii irrallaan muista, eildi talvista taivasta vasten piirtyviio poppelio dramaattisuutta eiviit viihennii jotkin epiisymmetrisyydet. Kaikki luonnolliset asiat ovat vahinkojen vaurioittamia ja lopulta niiden tuhoamia. Korjaako esteetikko luontoa ennen sen arvosiamista7 Toisinaan, mutta kun ajattelemme orgaanista kauneutta, han kenties niin tehdessaan nakee sen ihanteen, jota eliivii elio tavoittelee ja joka vain harvoin tavoitetaan luonnossa. Taiteilija maalaa tiiydellisen tikankonttiorkidean. Voisimme kenties sanoa geneetikkojen sanoin, ettii taiteilija kuvaa ilmiasua, jonka perusasu tuottaisi suotuisissa oloissa. Voimme myos lainata at!c-tieteilijoiltii ja sanoa taiteilijan toteuttavan elioon jo ohjelmoidun suunnitelman, vaikka luonto ei ole sita itse toteuttanutkaan ympiiriston asettamien rajoitusten takia. Tallainen ihanne on kai-

214

kesta huolimatta tavaUaan luonnon oma projekti. Aristoteleen aikaiseen erotteluun viitaten se on todenmukainen asiassa piilevliiin mnollisuuteen muttei asian historiaan nahden, ja siita huolimatta runous ohjaa sen historiaa. 6 Muoto on yhtii luonnollinen kuin aine, josta se muovaillaan, vaikka muotoa ei ole kokonaan toteutettukaan. Jotkut vliittiiisivlit tosin, etta kaikki tiimli ei yksinkertaisesti ole luonnon selvien tosiasioiden mukaista, mutta toiset klisittliisiviit, etta kyse ei ole niinklilin eplitotuudesta, vaan jostakin, jota voisi kutsua luonnolliseksi, sisimmliksi olemukseksi, joka ilmenee vain osittain kussakin yksittiiisessii olemassaolon muodossa.

Joskus sanotaan, etta tiede kertoo tarinan niin kuin asianlaita todellisuudessa on, kun taas taide kertoo sen, mikli olisi ihanteellista. Tlimli ei ole aivan totta. Taide voi kliyttiili hyvlikseen tietyn luonnollisen asian konkreettisessa ilmaisussa piilevlili sisliistii ristiriitaa ja sen ratkaisua Toisaalta tieteelIe on tyypillistii etsili universaalia lakia, jota mikliiin yksityiskohta ei koskaan tliysin vastaa. Fyysikko voi hieman kaunistella vaihtelevia laboratoriotietoja symmetriseksi siniaalloksi ja botanisti kuvailla kasviyksiloiden yleistii tyyppili jiittiien poikkeukset huomioimatta, mutta kumpikio uskoo olevansa luonnolle uskollisempi jlittiimlillli osan tiedoista huomiotta. Taide voi kliyttiili luontoa omalIa tavaUaan ja siten auttaa meitii nlikemliiin sen selvemmin. Impressionistit kuten cezanne ja Monet lausuivat usein, etta liioittelemalIa he uusivat meidlin katsantotapamme ja auttavat meitii huomaamaan luonnon ominaisuuksia, esimerkiksi jalavan hohdon, hiekkakivitasankojen vlirivivahteet tai saniaislehden yksityiskohdat. He saattavat jopa korostaa linjoja, liliriviivoja, kiinteyttii tai valon lajeja Mutta tieteilijlio ei tarvitse sanoa tiimlin olevan eplirealistista, koska myos teoreettisessa tieteessli harrastetaan abstraktioita yksittiiisten seikkojen yleisten ominaisuuksien ymmlirrettavyyden parantamiseksi. Sekli tiede etta taide voivat auttaa meitii nlikemlilin paljon kauemrnas kuin jokapliivliinen ellimlimme edellyttlili.

6 Eliimiin arvo

Ellimlin kunnioitus on kaikkien suurten uskontojen hyvliksymli. ja jopa uskontoa karttavat moralistit antavat ellimlille eettisen arvon. John Muir ei antanut Gifford Pinchot'n tappaa lintuhlimlihlikkili Suuressa kanjonissa vuonna 1896 sanoen, etta "silla oli yhtii suuri oikeus olla siinli kuin meillakin",? Vannoutunut humanisti saattaisi sanoa, etta vain ihmisyksilon ellimlillli on arvoa, mikli tekee kaikista muista ellimlinmuodoista intresseistiimme riippu-

215

vaisen, mutta herkld1 naturalisti epiiilee Wi paatuneeksi rationalisoinniksi, antroposentriseksi itsekkyydeksi, job nimittlUi itseaan objektiiviseksi, kovaksi tieteeksi. Evoluution ensinunaisellii oppitunnilla opittiin kenties taisteleminen, mutta heti sen kannoilla seuraa sukulaisuus, sillii ihmisissil arvostamamme ellimli on edistyneemplili kuin apinoiden, ahvenen ja kuusioiden eliimIi, mutta silti ne ovat sukua keskenii8n. Sekoitettaessa muiden arvojen kanssa tli.ml lisliiiDtyviin populaation sIiilYwmustii ajava Nooa-periaate on vahvasti esilla uhanalaisia lajeja koskevassa JainsiiMlinnossil. Mutta jos ellinUl on yleisesti arvokasta, jokainen yksilo heijastaa jossain miiiirin Wi arvoa, ja siten on siis synti tappaa matkijalintu ilman pliteviili syytll

Tlimli orgaaninen arvo on moniosainen. Olemme jo panneet merkille, miten ellimli toimii taiteilijan roolissa. Taideteokselle on aina kunniaksi, jos siinli voidaan osoittaa olevan orgaanista yhteniiisyyttii. Toinen orgaanisen arvon osa on paljastunut viime aikojen tieteellisen tyOn vaikutuksesta, ja sitii voimme kutsua ellimlin ymmiirrettiivyydeksi. Epliorgaanisten kappaleiden ylllDllirrettiivyys on passiivista, kuten esimerkiksi se, ettii mineraalit kiteytyvllt 32 matemaattisesti johdettavassa luokassa tai ettii alkuaineet muodostavat jaksollisen jiirjestelmiin, jolloin rationaalinen yIDIDiirreuiivyys ja esteettinen arvo ovat laajakantaisempia kuin eliimli. ElIivlit eliOt ovat aktiivisia tietojarjestelmili, mitii todistavat sekii geneettinen ettii biokemiallinen "kielitiede". DNA- ja RNA-heliksien puriinit ja pyrimidiinit toimivat eriiIinI.aisena aakkosjiirjestelmiinli, jossa kodonit, sanayksikOt, jiirjestyvlit lauseiden ja kappaleiden kaltaisiin ketjuihin. Kaksoisheliksi voidaan avata ja "lukea"; yksi stereospesifinen molekyyli kykenee tunnistamaan toisen, jolloin "kommunikoidaan" "koodattuja viestejli". Eliimii jatkuu jatkuvan "ongelmanratkaisun" ansiosta ja evoluutio kokoaa hienostunutta "muistia", kun organismit ohjelmoidaan paremmin luonnollisen valinnan kautta toimimaan ympliristossaan. Bio-loogisilla kemiallisilla ilmioillii on sellainen kybemeettinen voima, etta, vaikka tieto onkin esitietoista, yhden ainoan ihmissolun normaalisti sisilltiima tieto kiisittlUi enemmiin kuin yksikaiin ihmisen kiIjoittama kiIja.

Samoin kuin kiIjaa voidaan lukea, voidaan myos lukea erillisiin kammioihin jakautunutta helmiveneen eli Nautilus Pompiliuksen kuorta. Mikroskooppisen hennot. tukikaaret, joita on kammiota kohti yleensa kolmekymmentli, muodostuvat ilmeisesti paivittain suhteessa kuun ja vuoroveden kiertoon muodostaen logaritmisen spiraalin, joka tunnetaao nimellii Fibonaccisarja, Monimutkaisine fysiologioineen ja ekologioineen Nautilus Pompilius on ymm8rI'ettiivii orgaaninen jiirjesteIma yhtii lailla kuin sen mukaan nimetty atomisukellusvenekin, ja sen helmimainen oranssi ja valkoinen spiraaliholvi

216

on sukuvenettii kauniimpi. R6ntgenkuvissa tulevat esille sen hienot pinnanalaiset symmetriset kuviot. Onnittelemme Leonardo Fibonaccia sarjan 16ytiimisen johdosta, mutta miksemme arvostaisi Nautilusta sen taitavana Iuojana? Yl1lJIl8.rrettiivia sen paremmin kuin esteettisialdian asioita ei taIVitse luoda tarkoitukseUisesti. Nautilulcsen historia nivoutuu kokonaisuuteen, johon liittyy arvaamattomia tieteeUisiii arvoja. Satojen miljoonien wosien ja pysyvien sukujen Iukuisten Iajien ha1ki Nautilulcsen kammiossa olevien tukikaarten IuIcumaarii potosi viihitellen kahdeksaan tai yhdeksUn. los tiimii sidottaisiin muinaiseen kuun kiertokullruun, se tarkoittaisi, etta kuu kiersi maata nopeammin. 8 Sen evoIuutiossa voi piillli johtolankoja oman planeettamme seldi ekologisen tasapainon tarinaan. Romantiilckaakin on: Oliver Wendell Holmes loysi runoutta tlistli ''helmilaivasta''.

Ne, jotka eivlit kykene I6ytiimlilin nliitli orgaanisia, esteettisili tai ymmiirrettlivili perusteluja eliimiin arvostamiseksi, eivlit silti voi kieitlili siltli mieIenkiintoisuuden antamaa arvoa. Tajunta on mielenkiintoisin ja oletettavasti maailmankaikkeuden harvinaisin ilmi6, mutta ellimli on toiseksi harvinaisin, mildi jo yksiniiiin todistaa sen mielenkiintoisuudesta. Ja kaikki ellimli on IuonnoUista. Voimme sanoa, ettii mielestlimme juontuva kuIttuuri on keinotekoista, mutta emme voi koskaan pitlili ellimlili niuuna kuin luonnollisena, mildi antaa sille epiUimatt6nUin luonnollisen arvon. los avaruusluotaimella loydettaisiin Marsista yhtli monipuolista ellimlili kuin Yellowstone-kansallispuiston tennofiiliset pieneliot, kuusioista puhumattakaan, se olisi tieteen historian kiiiinteentekevin loyW, ja me arvostaisimme Marsilla sitii, mitli pliivittliin halveksimme maapallolla Alemmat eliot voidaan tietenkin uhrata korkeampien hyvliksi, mutta etiikan pliliasiallinen tehtlivli on silti auttaa ihmisili loytlimliiin sopiva sija muiden ellimanmuotojen eheydelle.

7 Monimuotoisuuden ja yhtendisyyden arvot

Voimme seuraavaksi valjastaa yhteen kaksi toisiaan tliydentliviili arvoa Tiede kuvailee luonnollista monimuotoisuutta sekli yhteniiisyyttiJ. Termit ovat kuvaavia, mutta niihin sisliltyy myos arvoulottuwuksia Fysikaalinen tiede on paljastanut materian tlihtitieteellisen laajuuden, joka voidaan kaventaa muutamaan alkuaineeseen ja biukkaseen, jotka haihtuvat keskeniilin sliteileviin aaltoalueisiin. Luokittelijat ovat laajentaneet luonnollisten tyyppien kitjoa, kun taas biokemistit ovat vain loytaneet fysikaalisen materiaalin eri tavoilla jiirjestliytyneenli rinnakkaisissa kemiallisissa ilmioisse, esimerkiksi glykoIyy-

217

sissa ja sitruunahappokierrossa tai elaman ytimessa DNA:ssa ja RNA:ssa. Evoluutio on jlUjittanyt jokaisen ellimiinmuodon monofyleettisiin tai polyfyleettisiin alkuperiin, kun taas ekologiassa niimii lukuisat muodot on kudottu yhteen ybtl tlydellisesti kuin paleontologiassa. Tlitl maktoskooppista seittia vastaa elektronimikroskoopin tai rontgenspektrometrin esiin tuoma yhteniiisyys. Luonnon historia1linen naytelmii on yksittaisten, itsessiiiinkin mielenkiintoisten motiivien sinfonia, joka on usein jiirjestetysti sovitettu, toisinaan kaoottinen, ja kaikki tiima on kasattu kokoon vain muutamista nuoteista,

TIeteen historia kertoo ybii suuremman maailmankaikkeuden loytiimisestii, joka kiisittaii ybii useampia asioita, joille on luotava niiden ybteistl koostumusta ja sukulaisuutta selittiivia lakeja ja rakenteita. Luonnollisen yhteisOllisyyden arvostaminen mielenkiintoisena ja miellyttaviinii ei aina edellytii jokaisen lajin tai niiden yksinkertaisempien muotojen puolustamista. Muutama vuosisata sitten emme uskoneet tlilla maailmankaikkeudella olevan niiin paljon ~allis-paikallista ja biologista monimuotoisuutta, eika sen rakenteellinen ybteniiisyys viela ollut tiedossa tai se kiistettiin. Dualismi ja vastakohdat olivat vallalla - maa ja taivas, tajuota ja aine, elava ja ei-elavli, ihminen ja luonto, jumalat ja demonit. Yksikiiiin tieteilija ei toivo paluuta tuobon maailmankaikkeuteen, koska se oli painostavan ahdas, viihemmiin monimuotoinen sekii taikauskoinen ja vailla sitl luonnollista yhteniiisyyttii, jonka tiedamme nyt kuuluvan sen ominaisuuksiin.

Luonto voi toisinaan olla paikallisesti koyhiili, kuten esimerkiksi kontortamiintymetsii vlihine Vaccinum-aluskasvillisuuksineen, mutta ybteisvaikutelma luonnonvaraisista lajeistaon reheva ja loistokas. Naturalisti nauttii tastl suuresti, koska biin on laajentanut tuttavuuttaan luonnon kanssa kiikarien, retkien ja kiIjojen avulla. Se uhrataan nakyviilla tava11a, jos vaihdamme kotilovilistiijat ja kuusiot muutamaan voimansiirtokoneeseen. Tama monipuolisuus joutuu buomattavan uhkanalaiseksi, jos tiimiinhetkinen - ihmisen viiliintulon kenties tuhatkertaistama -lajikato jatkuu keskeytymiittli. Naturalisti iloitsee myos bavaitessaan luonnollisten lajien keskinaisen ekosysteemisen ybteyden, jossa niiden autonominen loukkaamattomuus tasapainottuu keskinaisen yhteyden kanssa. Mutta tasta seuraa viiliwn buoli siitl, miten usein nlima ybteydet biiiriintyviit ihmisen sekaantumisen vuoksi.

Jos tamii kuulostaa liian metafyysiseltii; on ehkii vain katsottava, miten monimuotoisuus ja ybteniiisyys ruokldvat ihmismielta, Thmismieli ei muodostu paljaan seinan bomogeenisuudessa, eikii myoskaiin banunentlviin viidakon beterogeenisuudessa. Dunismielen monipuolisuus muodostuu voidakseen ymmiirtiiii monimuotoista maailmaa, jonka lapi kullcevat kuitenkin yb-

218

tenliisyyttii ilmentiiviit suhteet. Nain oli pleistoseeniaikoina Olduvain solassa, ja nain on yhii, koska mielemme kehittyy jatkuvasti. Luonnossa alkumme saaneina meistii on kehittynyt neroja, koska osaamme kohdata luonnoo ybtenaisyydessa olevan moninaisuuden seldi historiallisessa etta tieteellisessa mielessa, Mutta voimmeko silloin sanoa, etta niiillli ominaisuuksilla ei ole mitiilin arvoa ennen kuin ihminen osoittaa mielenkiintoa niitii kohtaan? Vai onko niin, etta juuri tiimlin jiirjestelmlin esihistoriallinen kehittyminen muotoili koko ihmismielen ihmisen siihen tunteman mielenkiinnon pohjalta, ja etta nain tapahtuu yhli? Dunismieli heijastaa luonnon ominaisuuksia ja jossain mielessii se on tulosta luonnon taipumuksesta monimuotoisuuteen ja yhtenaisyyteen, koska se perustuu aivojen monimutkaisuuteen ja yhdistiiviin kykyibin. Kun ihmismieli tarkastelee luontoa, se voi antaa arvoa seldi monille yksityiskohdille etta universaaleille ja maailmanlaajuisille saannonmukaisuuksille, jotka pohjustavat ja kylllistiiviit naitii yksityiskohtia.

8 Vakauden ja spontaanisuuden arvot

Tama toisiaan tiiydentiivli luonnollisten arvojen pari perustuu kahden tekijlin sekoitukseen: jiirjestyneen tasapainon ja spontaanisuudelta vaikuttavan tekijan, jotka ovat seldi kuvaavia etta arvosisliltoisia. Luonnollisten prosessien slilinoOllisyys - maan vetovoima, sateet, tammien lislilintyminen oman lajinsa sisliisesti - pohjustaa lakeja ja suuntauksia, joiden juuret on kausaa1iperiaatteessa. Se tarkoittaa myos, etta luonto on luotettava samoin kuin yhtenliinen ja ymmlirrettlivli. Kaikenlaisella jiirjestiiytymisellli ei ole arvoa, mutta jonkinlainen jiiIjestiiytyminen tukee arvoa, ja miksei tiimli luonnollinen luotettavuus olisi perustavaa laatua oleva arvo? Jiirjestys on jokaisen maailman edellytys, motta meidlin ei tarvitse halveksia tarpeellista hyvliii, eildi tiillainen minimaalinen tarvittava jiiIjestys myOsldilin selitii ellimlili ja ihmismieltii yllapitiivlili ekologista ja biokemiallista jatkuvuutta, johoo kaikki tietomme ja turvallisuudentunteemme perustuvat.

Vastakkainen arvo, joka On siis tietynlaista vapautta, on tieteelle tuntematon. On erliiinlainen riski ottaa tlissli esille determinismin yhteydessa jo kauan kiisteltyjli asioita, koska se voi loukata tai vaikuttaa liian yksinkertaistetulta. Siitii huolimatta luonto vaikuttaa toisinaan sattumanvaraiselta. Ei ole kahta samanlaista maisemaa tai haavanlehtea, Laboratoriossa tiede erottaa luonnossa slilinoollisesti ilmeneviit osatekijlit pystylikseen ennakoimaan, kun taas itse luonnossa on aina jotakin ainutlaatuista ja yksilollistii ja ei-toistuvaa. Kaikki siella tapahtuva on aina tietynlaista seikkailua, esimerkiksi puuvillahlintii-

219

kaniinin vaIteIIessa kojoottia tai vaahteran viimeisen lebden inotessa ja tuulenpuuskan lennattilessi sen jonnekin. Emme osaa kuvailla niiitii tapahtumia taydellisesti. TinkjrniittOmat deterministit inttliviit, ettli mildian luonnossa (tai kulttuurissa) ei voi olla sattumaan tai valintaan perustuvaa, ja be uskovat, ettli painvastainen vaite romuttaisi tieteen perusaksiooman. Toiset eiviil tarvitse aivan yhtii ehdottomasti soljettua jiirjestelmiiii ja uskovat, ettli tiede kukoistaa olettaessaan tilastollisia lakeja, joissa ei tarvitse huomioida jokaista yksityiskohtaa. Fysiikassa ja kemiassa kaytetiiiin todennakoisiii kausaaIilakeja, jotka voivat olla jopa ehdottomia, kun taas biologiset tieteet ja historiatieteet kiiyttaviit yleensi sellaisia yleistyksiii, jotka yhdistetiiiin sitovampien lakien kanssa ja jotka ottavat jopa huomioon luonnon ajoittaisen satunnaisuuden.

los on olemassa todellisia luonnollisia mahdollisuuksia sen .lisaksi, mitii todella tapahtuu, mahdollisesti tapahtuva tapahtuma voidaan valita sattumaan tai valintaan perustuen tai jonkin viilivaibeisen itseniiisyyden awlla, jota Vatten meillii ei vieIii ole riittliviiii mallia. Geneettineo kokeilu niiyttiiii perustuvan osittain mikroskooppisiin satunnaisuuksiin, esimerkiksi sattumanvaraisen siiteilyn vaikutuksesta tapahtuvaan geenien vaihtoon tai mutaatioon, ja toisinaan tiillaiset vaikutukset laajenevat fenotyyppisiksi ilmauksiksi. Makroskooppisella tasolla mikroskooppiset satunnaisuudet suurelta osin tukahdutetaaa, mistii syystii se tuottaa meille arvostamiamme vakauden tiloja, mutta luonnonhistoriassa niihdiiiin usein uusia ylliityksiii.

Emmcole vannoja, oliko Australopitheculcsen kehityttlivii Afrikassa tai oliko kirahvin pakko muuntautua ja kehittiiii pitkii kaola, vaikka kumpikio on todeJllliil«iistii. Oliko ensimmiiisten Galapagos-saari1le myrskyn lennjjffijmien muinaisten 1iDtujen ehdottomasti oltavapeippoja? Konservatiiveille on turvallisinta sanoa teoreettisesti, ettli nam paljastamme tiedonpuuttA:emme luonDOll yksityiskohtaisen determinismin subteen ja ettli luonnon yIIiitykset ovat vain niienniiisii, vaikka emme ehkii koskaan kykene vlilttymliiin tiiltii niiennaisyydeltii. liberaalien mielestii on robkeampaa ja tyydyttiiviimpiii seta kiiytiionOn kokemuksen perusteella aibeellista sanoa, etta luonto sallii toisinaan todella niienniiisen spontaanin uutuuden. Darwinin vallankumous vaikutti newtonilaiseen maailmankuvaansiten, ettii luontoa voitiin pitiiii toisinaan viidakkooa, eikii aina kellona. Useille ihmisille tiimii on ollut epiimieluista. Satunnaisuus lisiii hivenen kaaosta kosmokseen. Motta· siini missi Darwinin viidakossa on mabdollista seikkailla, Newtonin kellossa se ei kay. lamiavoimuus tuo useia mnkanaan riskejli ja onnettomuutta, mutta joskus myOs jiinnitystii. Luoooon ymmiirrettiivyyttii, esteettistii kauneutta, luotettavwtta ja yhteniiisyyttii hillitsee spontaanisuus ja kilpailu, ja tiih8nkin liittyy oma arvonsa.

220

Lopulta elavat olennot, jotka ovat sattuman ja luonnollisen tasapainon ja hamarasti ymrnlirtiimlUnme evoluution suuntausten yhteensulautumia, saavat osittaisen eheyden olla omillaan. Kausaalisuutta ei kielleta kokonaan, mutta

. sim kaytetaan joustavan orgaanisesti, ei joustamattoman konemaisesti: itseohjautuva, toimiva elio hakee apua ja viUttaii kipua samanaikaisesti tasapainoisessa ja satunnaisessa ympliristossa. Psyykkinen, harkinnallinen vapaus tuntuu kuuluvan vain ihmisille, mutta tama kyky syntyi valintaa muistuttavissa ennakkotapauksissa elainten kayttaytymisen psykologisissa alkeismuodoissa. Lyhytkatseinen henkilo arvostaa ainoastaan huippuunsa kiihtyvaa, pinnallista ihmisen vapautta, mutta kaukokatseinen henkilo voi arvostaa vahaisempia ennakkotapauksia pitaen niita heikkona heijastuksena siita, mika palaa taydella liekilla ihmisissa, Se, etta leijonanaaras on "syntynyt vapaaksi", on osa luonnon, ei tieteen romantiikkaa, mutta se ei tee vapautta vlihemman todelliseksi. Runous auttaa meita ynuniirtiimiilin paremmin tosiasioita. Kun tieteilijat havainnoivat tlUlaisia elaimia ja jiUjittavat omaa sukulaisuuttamme niihin, on yha vaikeampaa sanoa, miksi arvostamme ihmisten vapautta niin paljon enemman kuin elainten.

Luonnon muuttumattomuus ja satunnaisuus eivat myosklilin ole meidan vaikutuskapasiteettimme u1kopuolella. Eras pelkomme on, etta teknologia manipulaatioineen ja saasteineen, joihin kuuluvat radioaktiiviset saasteet, suistaa pitkaikaiset ekosysteemit epatasapainoon. Toinen petko on, etta rajoittamaton ihmiskunnan kasvu peittaii lopulta aileen luonnonvaraisen, spontaanin villin luonnon. Pelkaamme myos, etta maapallon autonomia saattaa ldirsia, jos menetiimme kotilovilistiijiU. Joskus emme edes haluaisi rajoittaa elotonta luontoa; Little Tennessee -joki oli idiin viimeisiii todellisia eriimaajokia. Joki voi olla vapaa vain, jos sen kulkua ei rajoiteta, koska se ei voi itse valita virtaamistaan. Sillii ei ole oman elollisen vapautemme kaltaisia orgaanisia ominaisuuksia. Mutta kun ajatellaan muinaista jokea virtaamassa esteetta ikuisesti, taman mahdollisuuden heriittiimiit ajatukset ovat niin syvia, etta ne panevat meidat pohtimaan, olemmeko kenties kayttiineet vlilirin vapauttamme paattaessiimme padota tlUiaisen viimeisten joukossa oIevan virran.

9 Dialektinen arvo

Emme ole olemassa vain ihomme sislUla, vaan elamamme on uIkopintojen vuorovaikutusta ympliristOn areenal1a. Jalkalihakset ovat ruumiin suwimmat lihakset, ja tarvitsemme tilaa vaeltaaksemme joen- tai merenrantaa. Kadet

221

ovat kehittyneet tarttumaan luonnollisiin esineisiin, mutta niin ovat aivotkin, ja tuntoiset kokemukset virtaavat henkisen eliimiin pinnan alla. Nuolenklirjen, kiviUlrin tai raketin valmistaminen on vaihtokauj?Pa ymp&istOn kanssa. Yhteiskunta ja ihmiskaden tyBt ovat edellytyksia ihmismielelle samoin kuin abstrakti ajattelu. Mutta luonto itse on ihmismielen pohjimmaisin tausta ja perusta, mikii hajottaa ihmisen ja luonnon sekii arvon ja tosiasian vlilistii jaottelua. Kulttuurille raivattu tila sijaitsee luontoa vasten, mutta se on muotoiltu luonnosta itsestiJiin, eikii tiitii ole helppo ajatella arvoniikBkulmasta. Pintapuolisesti katsoen luonnolla on epaarvoa silloin, kun se on vihamielinen ja epiimiellyttiivii. Tassiikin yhteydessa subjektivistin on oltava varovainen, ettei luonnolle annettaisi objektiivista arvoa ensirnrMiseksi negatiivisessa mielessa, ja sitten myohemmin odotettaisi siltii positiivista arvoa tiitii taustaa vasten. Emme voi pitiiii luontoon llittyvia kipeita asioita objektiivisesti huonoina, ellemme ole valmiita hyviiksymiiiin sen tuomia positiivisia seikkoja objektiivisesti hyvinii.

Tarkemmin ajatellen emme aina pidii ympiiristOn myBWoimintaa positiivisena ja sen tarjoamaa vastusta negatiivisena asiana, mutta eliimiinvirrat kulkevat niiden worovaikutuksessa. Taysin vihamielinen jiirjestelmii hankkiutuisi meistii eroon; eIama ei olisi koskaan alkanutkaan siinii. Taysin raubaa rakastava jiirjestelmii puolestaan Iamaannuttaisi meidiit, eikii siiniikiiiin esiintyisi koskaan eliimilii. KIassisesta humanismista muodostuva kuIttuurimme ja uuden ajan humanismiin kuuluva tiede ovat saaneet alkunsa suhteessa vastahankaiseen luontoon, Luonto pakottaa meidiit tekemiiiin tyotii, ja tiimii tyonteko ja jopa ldirsimys muodostavat luonnon pohjimmaisen taIoudellisen paineen. Pioneerit, uudisrakentajat, lBytoretkeilijlit ja uudisasukkaat rakastivat uudisasutuksen raj8seutuja, koska ne haasteellisuudellaan ja kurinalaisuudellaan vahvistivat amerikkalaisuutta. Eriis syy siihen, etta kaipaamme eramaaluontoa on, etta emme baluaisi kokonaan kesyttiiii alkuperiiistii nerokkuutemme muotoillutta luontoa,

Mutta tiimii on osa laajempaa loonnollista ristiriidan ja sen ratkaisun prosessia. Se antaa eliimiille puolet sen kauneudesta samoin kuin labes sukupuuttoon kuolleiden kuusioiden keItaiset kukat tai Nautiluksen erittamllt hienot tukikaaret ympiiristoa vastaan. Puuman torahampaat teroittavat kauriin nak:Ba, kauriin nopsajalkaisuus tekee kissaeIiiimestii notkeamman. ThaiIemme tiitii taistelua jopa taisteIun uhreissa, jopa eIottomassa muodossa, kuten puurajan ldippyriiisissii kuusissa. On usein esitetty, etta Darwin tuhosi Iuonnon harmonisen arkkitehtuurin, mutta hanen olettamansa taistelut, jotka ajoittain hukuttavat kaiken muun alleen, eivat olleet aina arvottomia. llman tiitii dia-

222

lektista painetta elama ei olisi sankarillista. los kitka poistettaisiin, jiiisivatkti rakenteet pystyyn? Liikkuisivatko ne? Kun otamme huomioon miten me ihmiset sijoitumme tiissa paineessa, sanommeko silloin etta me vain nyhdiimme arvoja arvottomasta luonnosta, vai onko tiiIna viilttamattin elaman ja ihmismielen dialektiikan konteksti tiiysin arvoton? Taistelemme kieltiimiittli myrskyja ja talvea vastaan, samoin susia ja ohdakkeita seka kalkkarokiiiirmeitii ja malariasaaskia vastaan. Mutta lisiitldiii.mme, etta kykenemme kunnioittamaan vierasta seka sen autonomisen erilaisuuden etta sen tarjoamien virikkeiden, haasteiden ja vastuksen takia, Etiikan vaikein opetus on oppia rakastamaan vihollisiaan.

10 Sakramentillinen arvo

Tieteen ohella luonto tuottaa runoutta, filosofiaa ja uskontoja, ja luonnon ollessa opettavaisimmillaan olemme tiiynna kunnioitusta ja ntiyryytta katsoessamme myrskyistii merta tai keskiytin taivasta tai edestakaista alkulimavirtaa rytimivassa limasienessa, Kuten tieteelliset teoriat, nama arvot eivat perustu luonnon havaittavaan pintapuoleen, vaikka ne saavatkin virikkeensa sielta,vaan ne ltiytyvat syvemmiiltii silloin, kun halutaan tietaa niista todellisuuden ilmentymista, joihin ilmitit viittaavat, tai kun halutaan tietaa universaaleista, joita yksittliistapaukset edustavat, mutta niiissii arvoissa nabdaiin asiat merkityksen merkkeina tai pyhina asioina, sakramentteina. Luonnon merkitys on yksi ihmismielen rikkaimmista maarittamistehtiivistii, job edellyttaa havainnointikykyii, mielikuvitusta, osallistumista seka piiattiksentekoa. Se pakottaa meidat perusteellisesti pohtimaan eriistii luonnon monimutkaisimmista projekteista, havainnoivalle ihmismielelle kuuluvaa merkitystii. Luontoa tarkasteltaessa syntyneet ajatukset ovat ajatuksia siita, keitii ja missa me olemme, luonnon kasissa olevasta elamastii ja kuolemasta seka omasta kayttiiytymisestamme ympiirOivassa maailmassa. Tassa mennaan pidemmalle kuin soveltavassa ja jopa puhtaassa tieteessa, Siitii huolimatta, mitii puhtaampaa naturalistin tiedonetsinta maailmankaikkeuden koostumuksesta on, sitii todennakoisemmin ban nauttii tiistii pidemmalle menevasta filosofisten kokemusten etsinnasta, jonka luonnon kohtaaminen synnyttiUi.

Jos voimme esittaa asian nain, luonto on filosofinen samoin kuin tieteellinen, ajanvietteellinen, esteettinen tai taloudellinen voimavara. Meidat on ohjelmoitu kysymaan miksi, ja luonnollinen dialektiikka on hengellisen elamamme kehto. Ihmiset ovat symbolisia olentoja, joiden voitaisiin luulla erot-

223

tavan rationaalisen ajattelun Ioonnollisesta maailmasta, motta ibmismieli on kebittynyt ybdessii Iuonnon kanssa tuhansien vuosien kuluessa ja olemme aina vuorovaikutuksessa sen kanssa IByt8essiimme ja Iuodessamme ynuniirtiiniliimme symboleja. Metafysiikassa pohdimme, onko parasta ajatella luontoa orgaoismina, viidakkona, kanamunana, koneena tai ibmismielelle tietoa siirtiivlini aineena, ja nimii maIIit on otettu Iuontoa, sen dynamiikkaa ja tuotteita koskevista kokemuksistamme. Uskonnossa eUi.m8n ja kuoleman perusteemat ovat selvimtil. Ioidenk:in ihmisten mielestii kiirsimys Iuonnehtii luonnonhistoriaa tarkimmin. mutta jopa heiden on kysyttiivii eikB traaginen eliimii ole arvokkaampaa kuin ettei eIiimiiii olisi, tai ei oIisi miWln. Muut asettavat toivonsa johonkin siunattuun, pyhaan kohteeseen; ja sivumennen sanoen, leipa. vesi, viini, poIut, isyys, aitiys, vuoret, joet, valo ja pimeys eiviit sattumoisin kuulu rikkaimpiin sakramentaaIisiin perusaineksiin.

Emme voi viilttiili vastakkainasettelua Iuonnon kanssa. Mutta modernissa eUimiissii on mahdollista eIiiii niin pitkin viilimatkan piiiissii Iuonnosta, ettii viisautemme johtuu usein keinotekoisesti barbaan. Eriimaat ovat sivistykselIemme ybtil tiirkei arvo kuin yliopistotkin, ja voimme joskus arvostaa kotilovilistiijiii sakramentaaIisesti ennemmin kuin taloudellisesti, koska niiden villissii luonaossa on voimaa, joka 00 erilaista kuin niitii tuhoavissa koneissa, Elamaii hahmottava taistelu, iilykkyyden synty ja sen evolutioniiiirinen merkitys, luonnollisen maiseman katselemisesta seuraava iilyllinen seikkailu, toisiaan tiiydentiiviit henki ja materia - niiihin kysymyksiin emme saa koskaan vastausta, koska joudumme ybii syvemmille vesille, joita emme voi ymmiirWi. Voimme pitiiii tiitii epaarvona; luonto menee edellemme ja tuottaa meille pettymyksen. Voimme jopa pitiiii Iuonnon virittiimiiii Iuovaa tyytymiittOmyyttil arvona, samoin sitli, etta se pitiiii meihin viilimatkaa, heriittiiii uuden kysymyksen jokaisen vastauksen myotii ja on niin rikas ja vaativa, etta se on Iopuita kokonaisuudessaan saavuttamaton - vain yksittiiiset osat ovat ymmiirrettavili. Olemme ikuisia uudisasukkaita ja pioneereja uudisasutusalueeIIa, ja on parempi kulkea toiveikkaana kuin piiiistii maaranpiiiihiin. Mutta tiitii me sentiiiln arvostamme: Iuonto stimuloi mieltiimme, ja vain tietiimiiton tai kova ihminen voi slitii pitkastya,

224