Viesti tuonpuoleisesta

Kirjailijan alkusanat

Tämä tarina on kuvitteellinen

Mahdollinen yhteneväisyys todellisten tapahtumien ja/tai edesmenneiden tai elävien henkilöiden kanssa on puhdasta sattumaa.

3. lokakuuta

Poliisiasemalla, kuinka voin auttaa?

Hyvää huomenta. Toimin talonmiehenä täällä Frascatissa, ja... Olen tässä muiden asukkaiden kanssa, kun...

Kertokaa ensiksi nimenne, olkaa hyvä.

Pasquale Amadei.

No niin, herra Amadei, yrittäkää pysyä rauhallisena ja kertokaa, mitä on tapahtunut.

Hyvä on... Emme itse asiassa tarkalleen tiedä, mitä on tekeillä, mutta Gino Palmin asunnosta neljännessä kerroksessa tulee todella voimakas haju.

Jätteet saattavat haista, herra Amadei. Huomasitteko, oliko...?

En usko, että nyt on kyse jätteistä, konstaapeli.

Vai niin. Oletteko yrittäneet ottaa yhteyttä tähän mainitsemaanne herra Palmiin? Oletteko soittaneet hänelle? Entä kokeilleet talon sisäpuhelinta?

Totta kai. Olemme yrittäneet kaikkea, mutta hän ei vastaa. Herra konstaapeli, olemme melko varmoja, että se, mikä täällä haisee, on kuolema.

Hyvä on. Mikä on osoitteenne? Laitan partion tulemaan.

Katu Ippocrate, numero 64.

Kiitos. Ettehän lähde mihinkään? Odottakaa siellä.

Selvä.

Tapaus annettiin välittömästi konstaapeli Angelo Parisille, joka retkotti työpöytänsä ääressä ja odotti, että kokaiinin hallussapidosta pidätetty tyttö häntä vastapäätä tunnistaisi välittäjänsä arkiston tuhansien kuvien seasta.

Haloo?

Huomenta, etsivä Parisi, täällä vaihde. Teille olisi tapaus.

Etsivä kirjoitti ylös muutaman rivin yksityiskohtia, jotka saattaisivat osoittautua tärkeiksi. Koska ei itse päässyt lähtemään paikan päälle, hän päätti välittää tapauksen kollegalleen Gianni Piazzalle. Pari minuuttia myöhemmin tämä istui jo etsivä Vendittin ajamassa partioautossa matkalla tapahtumapaikalle, jolta puhelu oli soitettu.

Tuona torstaiaamuna keskustan kaduilla oli vilinää. Etsivien matkantekoa hidasti muun muassa huoleton keskustelu jalankulkijan ja erään Fiatin kuljettajan välillä. Kuljettaja katsoi nimittäin täysin normaaliksi pysähtyä siihen, missä sattui olemaan, ja veivata ikkunansa auki tehdäkseen juttutuokiosta nautinnollisemman. Etsivä Piazza tyytyi mulkaisemaan tientukkijaa partioauton kaartaessa tämän ohitse, mutta sen sijaan, että olisi pahoitellut käytöstään, Fiatin omistaja närkästyi tultuaan näin häirityksi ja viittilöi suurieleisesti poliisin painumaan helvettiin. Järjettömästä reaktiosta hämmentynyt etsivä jatkoi ajo-ohjeiden antamista kollegalleen Vendittille.

Etsivät tapasivat kerrostalon edestä pienen, noin kymmenen ihmisen joukon, joka oli kerääntynyt odottamaan heitä. Talonmies astui esiin.

Te olette poliisista, vai mitä?

Kyllä vain. Tekö... ?

Minä soitin. Seuratkaa minua.

Poliisien ja talonmiehen noustessa rappusia heitä seuraava ihmisjoukko hupeni sitä mukaa, kun kolmikko lähestyi neljättä kerrosta ja ovea, jonka läpi voimakas haju tuntui puskevan. Gianni Piazza alkoi rimputtaa ovikelloa ilmoittaen samalla kovaäänisesti virkavallan saapumisesta jyskyttämällä herra Palmin ovea. Muutaman minuutin tuloksettoman paukutuksen jälkeen hän pyysi talonmiestä poistumaan ja odottamaan pohjakerroksessa.

Miksi ihmeessä?

Siitä yksinkertaisesta syystä, herra Amadei, että se, mitä löydämme tämän oven takaa tuskin on teidän mieleenne. Olkaa ystävällinen, menkää alakertaan ja pitäkää asukkaat rauhallisina. Älkääkä päästäkö heitä tänne millään verukkeella.

Talonmies alkoi vastahakoisesti valua alakertaan arvellen, ettei etsivä Piazza kertonut hänelle totuutta – ainakaan koko totuutta. Herra Amadei olikin oikeassa, sillä se, mistä etsivä todella huolestui tajuttuaan, mikä häntä odotti oven toisella puolella, oli hänelle erittäin tuttu tilanne, jossa uteliaat siviilit peukaloivat todistusaineistoa leikkiessään salapoliisia rikospaikalla.

Huoneistoon murtautuminen ei osoittautunut monimutkaiseksi, sillä ovea ei oltu lukittu sisältä päin. Näkymä, joka aukesi etsivien silmien eteen vahvisti heidän pahat aavistuksensa.

Mitä tehdään?

Soitetaan Germanolle.

Sillä välin, kun Gianni Piazza kietoi murhenäyttämöä keltaiseen RIKOSPAIKKA-nauhaan, etsivä Venditti otti puhelimensa esiin ja siirtyi lähemmäs yhtä neljännen kerroksen käytävän päätyikkunoista saadakseen paremmin kenttää.

Poliisipäällikkö Vincent Germano istui mukavasti yläasteen rehtoria vastapäätä poikansa Lucan koulussa. Ei sillä, että heidän käymänsä keskustelu olisi ollut erityisen mukava. Päinvastoin, päällikkö kuunteli parhaillaan ankaria moitteita, sillä rehtorin mielestä sääntöjen noudattaminen ei kuulunut Germanon perheen prioriteetteihin. Tämän pojalla oli nimittäin tapana niskoitella ja pilkata opettajia aina, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Nuhtelutuokio kuitenkin keskeytyi herkeämättömään pirinään, joka kantautui poliisipäällikön takin povitaskusta.

Haloo?

Huomenta, päällikkö. Venditti tässä.

Huomenta. Mitä nyt?

Olen Piazzan kanssa eräässä kerrostalossa Frascatissa. Saimme hälytyksen yhdestä asunnosta tulevan voimakkkaan hajun vuoksi, ja kun menimme sisään, löysimme ruumiin riippumassa kattoparruista. Teidän olisi ehkä hyvä tulla käymään täällä.

Siltä kuulostaa. Odottakaa minua, älkääkä vain päästäkö ketään sisälle asuntoon. Soitan heti kuolinsyyntutkijalle. Nähdään kohta.

Nähdään, päällikkö.

Germanolla oli tapana pidellä puhelinta hieman erillään korvastaan, joten rehtori kuuli koko keskustelun. Sangen tolaltaan siitä, että kattoparruista roikkuvia ruumiita saattoi kaikesta päätellen ilmestyä minne tahansa, koska tahansa, rehtori ei vastustanut poliisipäällikön lähtöä tämän noustessa ylös ja pukiessa tuolinsa selkänojalla retkottaneen takin ylleen. Käteltiin, ja sovittiin uusi tapaaminen seuraavaksi aamuksi.

Matka Frascatin kaupungin keskustassa sijaitsevalle kerrostalolle sujui jouhevasti, ja Germano löysi helposti jopa sopivan parkkipaikan samasta korttelista. Taitettuaan lyhyen kävelymatkan kerrostalolle, josta ruumis oli löytynyt, Germano löysi etsivä Piazzan tien vieressä sijaitsevalta pääovelta.

Miten täällä sujuu, Gianni?

Miten sen nyt sanoisi... Karmivuus tuntuu kiehtovan täkäläisiä, mikä ei helpota asioita.

Tiedän, mitä tarkoitat, mutta puhuin itse asiassa ruumiista.

Se kuuluu Gino Palmille. Ikä 55, naimaton. Hän on ollut viitisen vuotta sairauseläkkeellä työtapaturman seurauksena.

Tiedämmekö hänestä mitään, mikä voisi selittää itsemurhan?

Emme vielä. Olen kuitenkin jo pyytänyt toimistolta tietoja Palmin rahallisesta tilanteesta... Ehkä ei olisi pitänyt, päällikkö?

Hyvin tehty, Piazza.

Miehet jatkoivat keskustelua noustessaan rappusia kaksi askelmaa kerrallaan, kunnes saapuivat neljännelle tasanteelle, muutaman metrin päähän Gino Palmin huoneistosta.

Piazza.

Niin?

Kuka ruumiin oikeastaan löysi?

Me sen löysimme, talonmiehen ilmoitettua ensin Palmin asunnosta tulevasta hajusta.

"Oletteko jo kuulustelleet talonmiestä?

Emme kovin yksityiskohtaisesti, mutta teen sen heti kun saamme huoneiston tutkittua.

Germano nyökkäsi vastaukseksi ja – pantuaan merkille, että tasanteella parveili edelleen huomattava määrä talon asukkaita – pyysi etsivä Piazzaa odottamaan ulkopuolella ja kuuntelemaan huhupuheita. Ihmisethän eivät tiettävästi voi elää ilman juoruja.

Germano astui sisälle asuntoon, missä hänen alaisensa laskivat Gino Palmin ruumista paareille kuolinsyyntutkijan ja rikosteknisen ryhmän ohjeiden mukaisesti. Päällikkö katsoi parhaaksi odottaa, että operaatio saatiin päätökseen, ennen kuin puhutteli tutkintaa johtavaa naista, tohtori Del Santoa.

Onko tämä sitä, miltä näyttää?

Itsemurhako?

Niin.

Kyllä, päällikkö. Hänen kaulastaan löytyneiden rantujen perusteella meillä on nyt käsiteltävänämme itsemurhatapaus, mutta pystyn antamaan kuolinsyystä tarkempia tietoja vasta perusteellisten laboratoriotutkimusten jälkeen.

Selvä. Kauanko uskotte hänen roikkuneen?

Noin 36 tuntia, enintään kaksi vuorokautta.

Hän siis tappoi itsensä lokakuun ensimmäisenä päivänä.

Siltä näyttää.

Germano ja Piazza jäivät asuntoon vielä pariksikymmeneksi minuutiksi sen jälkeen, kun ruumishuoneen työntekijät olivat vieneet elottoman Gino Palmin mennessään. Synkähkö asunto ei ollut juuri kuuttakymmentä neliömetriä tilavampi; suurin tila oli itse asiassa sama keittokomerolla varustettu olohuone, jonka kattoparruista asunnon omistaja oli löydetty roikkumasta. Pohjapiirrustuksen täydensivät makuuhuone sekä melko avara kylpyhuone ammeineen.

Etsivät tutkivat paikat, joista saattaisivat todennäköisimmin löytää jäähyväiskirjeen, muistilappusen tai muuta oleellista, mutta tuloksetta. Kaikkien neljännen kerroksen asukkaidenkin palattua koteihinsa Germano ja Piazza tulivat siihen tulokseen, ettei heidän auttanut muu kuin lähteä toimistolle. Tapaus tuntui jo kehittyvän tiettyyn, selkeään suuntaan, mutta joitakin lisätutkimuksia kannatti silti tehdä, kaiken varalta.

Astuessaan poliisiaseman kynnyksen yli Germano huomasi ensimmäiseksi etsivä Parisin, joka vaelsi toimistosta toiseen paperilappu kädessään. Kun poliisiaseman pitkän käytävän viimeinen ovi oli avautunut ja sulkeutunut, poliisipäällikkö päätti puuttua asiaan.

Mitä täällä tapahtuu, Angelo?

Ei mitään, Vincent. Piazza soitti minulle kun olit vielä Palmin asunnolla ja pyysi minua tekemään taustatutkimusta, mutta totta puhuakseni en ole löytänyt ketään.

Mitä tarkoitat?

"Kuolleen ainoa lähisukulainen näyttäisi olevan Anna Palmi, hänen sisarensa. Yritin soittaa tämän kotinumeroon, työpaikalle ja matkapuhelimeen, mutta kukaan ei vastaa. Rouvan esimiehen mukaan hänen pitäisi olla