George Bestin tarina: Parhaat vuodet Manchesterissa

George Bestin tarina

George Bestin tarina

Lapsuus ja nuoruus

Kausi 1963─64

Kausi 1964─65

Kausi 1965─66

Kesä 1966

Kausi 1966─67

Kausi 1967─68

Lähteet

Valmistusmerkinnät

George Bestin tarina

Lapsuus ja nuoruus

Kahden muun belfastilaislähtöisen legendan Van Morrisonin ja Alex Higginsin tavoin George Best kuului suureen ikäluokkaan; hän syntyi toukokuun 22:ntena 1946 ─ aikana, jolloin elanto oli sodan jälkeen kaikkialla Euroopassa niukkaa, ja Pohjois-Irlannissa se merkitsi sitä, että säännöstely koski myös peruselintarvikkeita.

Kuten useimmat lapset tuohon aikaan, George vietti paljon aikaa isovanhempien luona, koska vanhempien täytyi käydä töissä; elämänsä ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta hän käytännössä asui Witherseillä, äidin puolen ukin ja mummin luona Itä-Belfastissa. George oli erityisen läheinen Withersin ukin kanssa, jonka mukaan hänet oli nimetty.

George oppi kävelemään kymmenen kuukauden ikäisenä, ja hän alkoi pian sen jälkeen viihtyä pallon seurassa. Yksi ensimmäisistä hänestä otetuista valokuvista on isovanhempien talon edustalla otettu. George on kuvassa vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen, hänellä on pallo edessään, ja vaikuttaa siltä kuin hän olisi ryhtymässä harhauttamaan kuviteltua vastustajaa. George potki ja kuljetti aina tilaisuuden tullen niin tennispalloja kuin kumipallojakin. Toisinaan hän otti nukkumaan mennessään pallon mukaansa sänkyyn.

Perhe muutti vuoden 1949 alussa Cregaghin asuma-alueelle Koillis-Belfastiin. George aloitti koulunkäynnin Nettfieldin alakoulussa, joka sijaitsi isovanhempien talon naapurustossa. Poika ryntäsi aina lounastauolla syömään paahtoleipäviipaleen ja juomaan kupin teetä, ja muutaman minuutin päästä hän oli jo koulun pihalla potkimassa palloa. Samoin kävi koulun jälkeen. Iltaisin vanhempien piti patistaa poikaa lopettamaan pelaaminen ja tulemaan nukkumaan. Talvisaikaan kengännauhat saattoivat olla niin pahasti jäätyneet, että ne piti leikata poikki. Poika löytyi takuuvarmasti joko jätevesipuhdistamon takana olevalta kentältä tai kotikadun päässä olevien autotallien edustalta, jollei mitään virallisempaa peliä ollut meneillään. Georgella oli aina tennispallo taskussa, meni hän minne hyvänsä. Talojen seinät ja ovet kävivät mainiosti laukausten kohteiksi, mutta myös jalkakäytävän rosoinen reunuskivi ja jopa autotallinovien nupit, jolloin hän tottui mitä odottamattomimpiin kimmokkeisiin. Vuosia myöhemmin kotikadulla hankittu taito sai vastustajapelaajat hämmennyksiin, kun Best tuntui osaavan hyödyntää harhautuksissaan myös vastustajiensa sääriä. Kotikulmilla Georgen erikoislaatuiset taidot tiedettiin naapurustossa ja hieman laajemminkin pojan ollessa vielä alakoulussa.

Georgen isä Dickie oli telakalla vuorotöissä ja äiti Annie oli jonkin aikaa töissä tupakkatehtaalla, jossa olivat myös monet Georgen kavereiden äideistä. Äiti pääsi töihin jäätelötehtaaseen, mikä tiesi Georgelle mukavia aikoja, sillä hän sai koska tahansa mennä tehtaaseen ja ottaa linjalta tötterön. Syömäpuoli oli mukavasti järjestyksessä, sillä yksi hänen tädeistään oli töissä grillillä ja toinen karkkikaupassa.

Koska Georgen äiti ja isä kävivät molemmat töissä, George näki heitä harvoin muutoin kuin iltaisin, jolloin Besteillä oli usein perhetuttuja pelaamassa korttia, mikä oli aikuisten harrastus ennen television tuloa.

Georgen äiti oli kaunis nainen, joka piti kotioloissa kovempaa kuria kuin isä. Isä oli niin leppeä luonteeltaan, ettei hän olisi voinut kuvitella koskevansa sormellaankaan Georgeen. Äiti oli melko hiljainen luonteeltaan, mutta jos George meni kolttosissaan liian pitkälle, oli luvassa läimäytyksiä takareisille.

Georgen Carol-siskon syntyi vain vuoden veljensä jälkeen, ja viiden vuoden päästä perheeseen syntyi pikkusisko Barbara.

Georgen toinen ukki asui Glentoran-jalkapalloseuran kentän liepeillä. Kenttä oli nimeltään Oval. 1950-luvun Belfastissa protestantit kannattivat Linfieldiä ja katoliset Glentorania. Bestin suku oli protestanttinen, mutta koska Georgen ukki asui Glentoranin kentän vierellä, George kannatti Glentorania.

George meni melkein viikoittain isänsä, ukkinsa tai kavereittensa kanssa seisoksimaan Ovalin sisäänkäynnin edustalle. Pikkupojat seisoivat kääntöportilla ja odottivat, että joku aikuinen tulisi ja nostaisi heidät portin yli. Katsomot olivat siihen aikaan jokseenkin täynnä, koska sota-aikana urheilua ei ollut voinut seurata, ja aikuiset nostelivat pienet pojat päittensä yli katsomon etuosaan. Georgea eivät uskontokysymykset huolettaneet, koska seurojen huiveja ei tuolloin ollut sen enempää kuin pelaajapaitojakaan, jotka ilmestyivät kuvaan vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Georgen isä ja äiti eivät olleet koskaan erityisen uskonnollisia, mutta äidin isä oli, ja kunnioituksesta häntä kohtaan perhe meni kirkkoon joka sunnuntai. Aikuiset menivät aamujumalanpalvelukseen, ja lapset pyhäkouluun. Kirkon jälkeen koko suku kokoontui yhteiseen teehetkeen.

Peruna oli aina