Viisi satua: Mummin satukirja

KEVÄTKOKOUS

Olipa kerran kaunis iso kaalinpää. Se kasvoi punaisen talon ryytimaalla. Sitä hoiti Ruusu-mummi hyvin huolella. Ei Ruusu-mummi ollut hänen oikea nimensä, mutta häntä kutsuttiin sillä nimellä siksi, että hänen puutarhassaan oli niin paljon erivärisiä ruusuja. Puutarhassa kasvoi kaiken-värisiä muitakin kukkia ja myös yrttejä, joista Ruusu-mummi kovasti piti.

Puutarha tuoksui niin ihanalta, etenkin aamukasteen aikoihin ja iltaisin.

Mutta miksi Ruusu-mummi hoiti niin huolella isoa kaunista kaalinpäätä? Mummi tiesi sen salaisuuden ja hän tiesi myös, että kaalinpäässä asuu kaalimato. Kaalimato oli ottanut kaalinpään omaksi asunnokseen ja se on kaivanut kaaliin lukuisia käytäviä ja huoneita. Jokaisessa huoneessa on ikkuna, josta se kurkistaa, että onko turvallista lähteä ulos. Kaalimato on kasvanut jo aika isoksi, kun sillä on koko ajan kotonaan kaalinpäässä hyvää ruokaa. Kun se on rouskuttanut kaalinpäätä, se on samalla kaivertanut niitä käytäviä ja huoneita. Aika kätevää, eikö totta.

Kaalimadon väri on kirkkaan vihreä. Se on valinnut sen värin siksi, koska se ajatteli, että vihreä väri on hyvä varoitusväri, jos joku lintu haluaisi syödä sen. Kaalimato ei ollut myrkyllinen, mutta kyllä se oli aika pahan makuinen. Jos sitä joku kerran maistaa, niin ei kyllä maista toista kertaa. Ja sitten vielä se paha maku tarttuu siihen maistajaankin.

Kaalimadolla oli hyvät oltavat kaalinpäässä ja se oli siis kasvanut tosi isoksi. Ei sitä mikään pikkulintu olisi voinut kokonaisena niellä.

Kerran kaalimato sitten ajatteli, että se lähtee puutarhaan katsomaan, onko toisia kaalimatoja näkyvissä puutarhassa.

Lähistöllä olevassa puussa asui pikkulintu Punasulka. Se oli kuunnellut ja kuunnellut ja kallistellut päätään kuullakseen paremmin. Nyt se kuunteli oikein tarkkana ja aivan hiljaa. Kyllä, totta se on, kaalinpäästä on joku tulossa ulos.

Niin sieltä sitten ryömi ulos todella muhkean näköinen vihreä kaalimato. Madothan ovat lintujen herkkua. Oho, se